Poriferiaa

Keikassa on aina jotain erilaista, jos tunnet tyypit kitaran, rumpujen tai koskettimien takana. Yleensä tietää vähän taustaa siitä, millä fiiliksellä muusikot ovat nousemassa lavalle soittamaan ja mitä aikaisemmin illalla on oikein tapahtunut. Onko joku ottanut vähän liikaa tai haluaako joku vain nukkumaan (mikä tapahtuu todella harvoin). Onko bändin jäsenten välillä kärhämää vai onko keikkaa odotettu innolla.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa seuraamaan, kun kaverit soittivat. Porissa järjestettiin kahden päivän punkrock minifestit nimeltään Poriferia vol. 1. En ole käynyt ennen Porissa, joten kyseessä oli eräänlainen kulttuurimatka uuteen kaupunkiin. Vaikka samanlaiselta punkkikansa näytti Porissa kuin muuallakin. Nahkatakkeja ja paljon kaljaa.

Jos on herännyt aamulla ennen seitsemää, yöllä yhdeltä ei ole ehkä ihan pirteimmillään katsomassa punkkikeikkaa. Onneksi Neuroosiliitto soitti kuitenkin sopivanpituisen setin, joka kesti ehkä puoli tuntia. Siinä ei ehdi väsähtää eikä tylsistyä. Porukka vaikutti innostuneelta äänekoskelaisbändistä. Tai sitten porilaiset vaan tykkäävät heilua ilman paitaa ja tunkea lavalle. Välillä tunnelma oli niin intensiivistä, että katsoin parhaammaksi ottaa pari askelta taaksepäin.

Vaikka biisit olivatkin samoja, joita on kuunneltu monta muutakin keikkaa, ne jaksoivat silti heiluttaa jalkaa ja hymyilyttää vähän hassuilla sanoituksillaan. Myös punkkikansa oli selvästi tehnyt kotitehtävänsä, niin hyvin sanat osattiin ulkoa.

Tuli taas sellainen olo, että keikoilla pitäisi käydä useamminkin. Ehkä myös Poriin voisi tutustua tarkemmin.

info: Poriferia vol. 1 Porissa 4.-5.4.
näkökulma: kavereiden keikalla