Mnemosyne

Näyttelyt ovat ihania. Yleensä tempaudun niihin mukaan parhaiten silloin, kun näyttelyyn menemistä ei ole suunnitellut etukäteen. Etukäteen suunnittelu tuo mukaan paineita, näyttelystä olisi löydettävä jotain ajateltavaa ja ehkä siitä olisi pidettäväkin.

Halusin tätä kurssia varten käydä jossain pienessä näyttelyssä. Olen kulkenut Kaskentiellä olevan Galleria Å:n ohi aika monta kertaa, mutta nimi ei tietenkään muistunut mieleen. Muutaman faija googlaa -tyylisen hakusanan jälkeen löysin gallerian ja selvisi, ettei sinne ollut edes sisäänpääsymaksua. Bingo! Kaveri mukaan ja kohti Kaskentietä.

Galleria Å on pieni, mutta viihtyisä tila. Helmikuun 20. päivänä menossa oli Hertta Kiiskin näyttely nimeltä Mnemosyne. Näyttely koostui valokuvista, esineinstallaatioista ja näyttelyn alakerrassa olevasta videokuvasta. Muutaman teoksen kohdalla joutui miettimään, mitä siinä kuvataan. Videokuvaa olisi voinut katsella kauemminkin. Tosin oli häiritsevää kuinka paljon tuntui siltä, että videossa esiintyvät lapset olisivat oikeasti olleet samassa tilassa.

Turun Taiteilijaseuran sivut kertovat, että Hertta Kiiski työskentelee pääasiassa käyttäen kameraa ja tilaa välineenään. Hänen tuotannossaan onkin kyse muodon tutkimisesta. Näyttelystä jäi olo, että päästäkseni sisälle taiteilijan töihin olisin tarvinnut ehkä enemmän töitä. Galleria Å on sen verran pieni tila, etteivät teokset päässeet täysin oikeuksiinsa.

Näyttelykäynti muistutti siitä, ettei pieneen kulttuurihetkeen mene välttämättä rahaa tai paljon aikaakaan. Toivon, että muistan Galleria Å:n olemassaolon useamminkin, sillä yksi Turun kivoimmista kirppiksistä sijaitsee lähes sen naapurissa. Tällä hetkellä tilassa on menossa Riitta Asantin näyttely Maalauksia taivaan rannoista ja meren saarista. Ehkä piipahdan siellä ensi viikolla.


info: Hertta Kiiskin näyttely Mnemosyne Galleria Å:ssa.
näkökulma: näyttelyissä käymisen vaikeus