Jos voisin valita, kävisin teatterissa joka viikko. Teatterissa käyminen on jännittävää, mukaansatempaavaa ja se ruokkii omaa luovuutta.
Tammikuussa päätin ruokkia luovuuttani tutustumalla taideatatemialaisen Ilja Mäkelän opinnäytetyöhön. Mäkelä valmistui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja ohjasi opinnäytetyönään näytelmän LIISA. / HERTTAROUVA, joka perustuu Liisa Ihmemaassa -satuun. Näytelmää esitettiin vajaan viikon ajan Köysiteatterissa Taideakatemiassa. Mukana oli tanssin, sirkuksen, nukketeatterin ja musiikin opiskelijoita yhteensä 21.
Erikoista näytelmässä oli se, että se piti käydä katsomassa kaksi kertaa. Näytelmä oli nimittäin kuvattu kahtena osana, sekä Liisan että Hertan näkökulmista. En tajunnut tätä ensin, vaan luulin että väliajan jälkeen näkisin toisen osan. Ei, vaan olisi pitänyt tulla toisena päivänä uudelleen. Harmittavasti vain kävin niin, että kaikkina muina päivinä olin estynyt, eli töissä. Näin siis vain Liisan puolen näytelmästä. Se jäi vähän harmittavaan, varsinkin kun ensimmäisen puoliajan aikana Hertan puolelta kuului mielenkiintoista meteliä.
Näytelmän Liisa-osa seurasi Liisa Ihmemaassa -satua hyvinkin kirjaimellisesti, ainakin mikäli muistan sadun oikein. Liisan näyttelijä osasi olla roolissaan hauskasti, mutta välillä jopa vähän turhan lapsellisen ärsyttävästi. Mutta toisaalta, sellainen taitaa olla myös alkuperäisen sadun Liisa. Näytelmän mukana nauratti, harmitti ja ahdisti. Ainakin se onnistui siis herättämään tunteita.
Satu vei osaksi mukanaan lapsuuteen, vaikkei Liisa Ihmemaassa ole ikinä ollut itselleni erityisen tärkeä. En muista kuulleeni satua pienenä, enkä muista olenko katsonut siitä animaatiotakaan. Muutama vuosi sitten ilmestynyt uusi elokuva ei myöskään herettänyt mitään tunteita saada nähdä sitä.
Odotan siis, että taideakatemialaiset päättävät ottaa työn alle esimerkiksi Lumikin. Että vinkkinä vaan teille siellä!
info: LIISA. / HERTTAROUVA. -näytelmä
näkökulma: satu vie lapsuuteen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti